perjantai 16. lokakuuta 2015

liskoja

Cairnsin matkalla törmäsimme myös liskoihin patikkaretkellä. Roni on hirrrveeen taitava bongaamaan liskoja. Toinen näistä on noin kymmensenttinen ja toinen puolimetrinen.
Arvaa, kumpi on kumpi.



Mitä kauemmin minä täällä olen ja katselen papukaijojen lentoa, sitä varmempi olen, että papukaijoja ei missään nimessä saisi teljetä häkkiin ja sisätiloihin! Ne kuuluvat luontoon, vapauteen ja lentelemään puusta toiseen kukkia ja hedelmiä ruoaksi etsien. Roni teki saman havainnon sanomalla, että papukaijat lentävät ihan valtavaa vauhtia. (Ronin sanat ei ehkä ihan näin sanasta sanaan, mutta viestin sisältö sama näin nätimmin.) :D

Tänään ei ollut minun päivä! Jo heti aamusta lähti vetämään ihan päin prinkkalaa, kun nousin bussiin kohti keskustaa ja koulua. Annas kun selitän.
Viime viikolla sain opiskelijakortin ja viestin koululta, että voin hakea "consession card"ia (opiskelijalippua bussiin), jolla pääsee matkustamaan puolella hintaa. No, ostin itselleni sellaisen viikko sitten torstaina näyttämällä opiskelijakorttiani ja koululta saamaani meiliä. Kortin lunastushinta on 5 dollaria ja latasin siihen vielä $50:lla matkaa.

Olin niin onnelllinen, kun sain matkustaa puolella hintaa - eilisiltaan saakka. Tänä aamuna kone bussissa näytti mulle punaista ja siinä luki, että kortti on hylätty tai jotain sinnepäin. Bussikuski oli tiukkana ja sanoi, että korttini ei kelpaa. Maksa rahalla! Olin niin typertynyt moisesta, etten älynnyt käyttää sitä varsinaista matkakorttia, joka oli mulla mukana, vaan kaivelin kiltisti rahat esille. Matka maksoi $6,70, kun se tuolla normihinnalla maksaa kortilla ajaessa $3,67! Kiukutti!

Koulun jälkeen menin siihen toimistoon, josta olin ostanut alennuskorttini ja kysyin, mikä tässä on vikana. Sain vastaukseksi, ettei hän tiedä ja että minun pitää soittaa kortissa olevaan numeroon. Siellä voivat kertoa, miksi kortti on mitätöity. 
Mulla ei tietenkään tänään ollut puhelin mukana, vaikka se yleensä on, joten jouduin ostamaan varsinaiselle matkakortille lisää matkaa ja ajamaan bussilla kotiin. Täältä sitten soitin kortissa olevaan numeroon. Henkilö kysyi nimeäni ja
kortin numeroa, kysyi uudestaan, tarkisti vielä kerran ja sanoi, ettei kortti ole minun, vaan jonkun ihan muun henkilön, ja se on mitätöity!!!
Kysyin, miten se on mahdollista, kun sen ostin ihan itse ja se on ollut mulla koko ajan tallessa. Ei ole voinut vaihtua. Ja miten saan rahani takaisin, jotka kortille olen tallettanut. Henkilö vaan jankutti, että "kortti ei ole sinun, muuta en tiedä".

Harmittaa! En vielä tiedä, miten minä tämän asian saan ratkaistua. Pitänee mennä sinne toimistoon, josta kortti minulle myytiin ja laittaa heidät selvittämään ja korvaamaan asia.

Tähän loppuun mukavampi muisto ja kaunis kuva Fitzroyn saarelta. jää parempi mieli! Nyt nukkumaan, huomenna mennään taas retkeilemään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti