Viimeinen Australia-viikonloppu lähestyy

Maanantaina lennämme Uuteen-Seelantiin ja sitten on tämä australiapätkä eletty minun osalta. Vähän jo tuntuu haikealta, vaikka en minä tänne millään haluaisi lopullisesti jäädä asumaan.

Niin hassulta kuin se tuntuukin, niin olen ystävystynyt ja tutustunut täällä moniin tosi mukaviin ihmisiin. Onpa joitakin "rutiinejakin" saatu luotua, kuten maanantai-illan Trivia. Näiden triviasta tuttujen ihmisten kanssa olimme eilen saunomassa. Ketju menee näin: Sepon työkaveri Paxy on naimisissa Mariannen kanssa, jonka vanhemmat muuttivat tänne jo ennen lastensa syntymää. Ainakin Marianne on syntynyt täällä. Hänellä on neljä siskoa ja kaksi veljeä, joista yhtä veljeä lukuunottamatta kaikki asuvat täällä Australiassa. Yksi veli pitää Töölön sikarikauppaa...
Mariannen vanhemmat olivat aloittaneet aikoinaan tavan kutsua kaikki lapset perheineen saunomaan heille yhtenä iltana viikossa. Tätä perinnettä on sittemmin jatkanut Mariannen sisko miehineen. Mieskin on Suomesta tänne muuttanut ja myös miehen vanhemmat asuvat täällä nykyään. Siispä joka torstai-ilta he kokoontuvat Marianne siskon luo saunomaan ja syömään, juhlimaan synttäreitä ym juhlan aiheita. Ja välillä sinne pääsee myös kavereita, kuten me eilen.

Perheestä oli eilen saunaillassa Mariannen vanhemmat, kolme siskoa ja yksi veli, talon omistajien tytär lapsineen ja tietenkin kotona asuvat lapset, yhdellä pojista (en tiedä kenen lapsi  hän oli) oli 25-vuotissyntymäpäivä eilen. Pari muutakin nuorta sai lahjan, koska heilläkin on tässä lahiaikoina synttärit. Jokaisella taisi olla oma koira tai kaksi, Jack Russeleita enimmäkseen, yksi pentukoira, joka näytti Airedalen terrieriltä, mutta pienempi versio, en enää muista rotua... Stellan näköinen koira oli uros, Nipa ja Stella-niminen koira muistutti enempi Nappia. :)

Tämä on Stella.

 Ja tässä Nipa emäntänsä sylissä. Hän muistutti hyvin paljon Burtsoffin Satua olemukseltaan ja eleiltään sekä ilmeiltään.

Terassi oli todella tilava, taustalla Marianne tyttärensä Eleanooran kanssa. Saunapuhdas punaposki...

Sauna oli rakennettu takapihalle ja muistutti ulkoapäin vaatimatonta mökkisaunaa. Löylyä riitti ja suihkukin oli, sekä uima-allas. Varsin ylellistä minusta. Talossa oli iso terassi ja siellä kaikki mahtuivat syömään sulassa sovussa, osa porukasta saunoi ja ui altaassa, kun osa porukasta istui terassilla nautiskelemassa ruoasta ja illan ihanasta viileydestä hiostavan kuuman päivän jälkeen. Taustalla jyrisi ja salamoi, vähän taisi sataakin jossain välissä. Vaikuttavaa.

Ruoaksi saatiin kotitekoista pizzaa. Jokainen oli tuonut oman makunsa mukaisia täytteitä ja niitä pizzoja tuli uunista sopivin väliajoin paljon ja erilaisia, jokainen siivutettu pieniksi annospaloiksi. joku heistä oli paistanut joulutorttujakin, ja mutakakkua ja mulperipiirakkaa, joka maistui karhunvatulta.

Minusta oli hauskaa kuunnella heidän puhettaan, Osa puhui melkein vain englantia, mutta välillä he puhuivat vanhemmilleen ja isovanhemmilleen sanan tai kaksi suomea, jonkin lauseen suomeksi ja sitten taas englantia. Neljäs sukupolvi (3-6 vuotiaat tyttö ja poika) puhuivat vain englantia, mutta isomummo ja -pappa olivat mummo ja pappa, omia isovanhempia he kutsuivat etunimistä väännetyillä lempinimillä.

Hetken aikaa talon isännän kanssa keskusteltuaan Sepolla ja isäntä-Pertillä löytyi yhteisiä tuttuja Suomesta. On varsin hauskaa, että maailma on niin pieni!

poinsiana ja plumeria

Tämä punaisena kukkiva puu on nimeltään poinsiana  tai tarkemmin royal poinciana [Caesalpinia pulcherrima] 

 
 Tämä on temppelipuu, näitä on monenvärisiä. Ovat oleanterien sukua.

Täysikuu viikko sitten.

kiitollisuus

Tämän päivän pohdintana on kiitollisuus. Olen miettinyt varsin syvällisiä tämän aamun jälkeen, kun tässä pari viikkoa majaillut hollantilaispariskunta muutti vuokraamaansa omakotitaloon. Eilisen päivää he siivosivat taloansa ja mies vei täältä ruokatavaroita ynnä muuta pitkin päivää. He tulivat kitenkin vielä tähän yöksi - ja syykin selvisi aamulla. Talo, jonka he vuokrasivat oli ulkoa päin mukavan näköinen, mutta siellä olikin valtavasti torakoita ja ilmeisen siivoton kämppä, kun koko päivän siivosivat tyhjää asuntoa. Täällä torakat on sellasia viisisenttisiä, ainakin.

Menin tuonne alas heidän seurakseen aamulla ja rouva sitten lopulta purskahti itkuun kertoen koko tarinan. He ovat täällä, koska heidän täällä asuva poikansa on kuolemaisillaan. Aussivaimo ja kolme lasta, josta nuorin on miehen oma, vanhemmat naisen entisiä.
He tulivat tänne ollakseen pojan luona viimeiset ajat, mies lähte kotii aiemmin, mutta nainen jää tänne loppuun asti. Monta asiaa on mennyt huonosti: molemmat saivat valtavan yskän heti tultuaan, ovat vieläkin vähän kipeitä, talo oli pettymys, pojasta on iso huoli.

Siksi olen miettinyt, että minulla on kaikki asiat todella hyvin, mutta en ehkä muista olla kiitollinen näistä hyvistä asioista. Hurjan helposti tulee naristua, että lämpötila on asteen pari liian kuuma tai kylmä, vaatteet ei istu ja vesi maistuu kloorilta. Ja mitä näitä nyt onkaan!

Nyt lähden kuntosalille! Kiitollisena, että olen terve ja mulla on kaikki asiat muutenkin hyvin.

Kesän toinen päivä

Eilen alkoi virallinen kesä tällä puolen palloa, samalla alkoi minun "kesäloma".
Iloinen uutinen tähän päivitykseen on, että sain kurssini suoritettua ihan aikataulussa ja menestyksekkäästi.
Tänään hain todistuksen henkilökohtaisesti opinahjostani, ja jäin samalla kuuntelemaan paria näytetuntia; ihan vaan mielenkiinnosta. Olikin oikein mukavaa istua siellä ilman paineita. Näytin jokaiselle luokassa istujalle todistustani, koska ajattelin sen olevan hyvä kimmoke tehdä lujasti töitä oman samanlaisen saamiseksi.

Hassua, miten minä olenkin sellainen tyyppi, joka kiintyy kaikkiin ihmisiin, joiden kanssa viettää pari päivää pidemmän ajan. Tuntuu niin vaikealta ja haikealta olla menemättä opiskelemaan enää.

Facebookissa on Ngocin (lausutaan Nokin) ottama kuva minusta ja todistuksesta. Tähän laitan pelkän todistuksen. Ristiriitaista, mutta täytyy sanoa, että tuntuu mukavalta. Ihan kuin olisin saavuttanut jotain suurempaakin. Ristiriitaista siksi, että en luultavasti tapaa enää ketään opiskelutovereistani, vaikka vaihdoimmekin yhteystietoja - ja siksi että nyt tuntuu niin ikävältä jättää heidät ja samalla mukavalta, kun itse on saanut opinnot valmiiksi.

Eilen istuin kotona ja kirjoitin joulukortteja. Australiassa tykätään laittaa kaikki asiat monenkertaiseen pakkaukseen. Kuten nämäkin kortit. Muovipakkaus, jossa muoviin pakatut kortit, niin turhaa.

Täällä sataa parhaillaan vettä ja on todella harmaata.
Istuin bussissa matkalla kotiin ja katselin ulos bussin ikkunasta, maisema näytti niin kotoisen kylmältä ja harmaalta. Ajattelin, että onpa kylmä (busseissa on todella tehokas ilmastointi), mutta kun astuin bussista ulos, vastaani tulvahti kuuma ilma, varmaan 10 astetta bussin lämpötilaa enempi. En ole vieläkään tottunut siihen, on vaan niin kummallista.
Sama ilmiö toistuu joka kerta, kun tulet ulos tavarataloista tai elokuvateatterista: ulkona kuuma, sisällä viileää.

Käytiin sunnuntaina elokuvissa jo toistamiseen, ja ihmettelimme yhä edelleen paikallisten tapaa käydä elokuvissa:salista voi poistua kesken kaiken hakemaan lisää olutta, viiniä tai mitä hyvänsä tiskin takana myytävää tuotetta.
Elokuvaliputkin ostetaan baaritiskiltä samalla kun tilataan juomat ja popkornit. Ja täällä vaikuttaa olevan erilaisia kampanjoita, sillä molemmilla kerroilla on ollut tarjous "2 lasia kuohuvaa ja suuren suuri pahvikulho popkorneja", $20.

Menimme elokuviin "hyvän sään aikaan", mutta ulos tullessamme Brisbanen ylle oli tullut valtava ukkoskuuri. Vettä tuli taivaan täydeltä ja salamat välähtelivät tiuhaan tahtiin jyrähdysten saattelemana. Meillä oli mukana vain pieni käsilaukkuversio sateenvarjosta, joten pyrähdimme elokuvateatterin vieressä olevaan grilli-/hampurilaisbaariin. Pääsimme sinne kastumatta. Seinälle oli maalattu "jo vuodesta 1886", ja voinpa sanoa, että hampurilaiseni oli tosi maittava, pihvi oli ihan oikeasta lihasta tehty ja salaatit tuoreita ja rapeita.  - Sadekin oli lakannut, kun olimme saaneet syötyä. Kotimatkalla junassa ja sitten vielä bussissa ihailimme nopeasti hämärtyvää iltaa ja taivaanrannalla menevää ukkosrintamaa, mikä valoshow!