lokakuu jo

Niin se vaan aika kuluu - ja vauhdilla!
Lokakuun myötä täällä lämpötila nousee päivällä jo lähelle 30 astetta. Iltapäiväksi on taas luvassa ukkosta, kuten niin monena iltapäivänä tähänkin asti.

Tänään kastelin uimapuvun ensimmäistä kertaa täällä kampuksen uima-altaalla. Kello oli vähän vajaa 12 päivällä. Muutaman kerran altaan päästä päähän näin eka kerralla, ettei tule ylikuntoa. :) Yllätyksekseni altaan vesi oli suolaista. Ja lämmintä. Eka viikolla heti tultuamme kävin kastelemassa varpaani altaalla, silloin vesi tuntui varsin viileältä. No, ilmakin oli "vain" reilut 20 astetta tuolloin.

Isääni tulleena en kuitenkaan viihtynyt altaalla puolta tuntia kauempaa, kun ei malta pysähtyä...

 Altaan ympärilläkin on pieniä keraamisia esineitä ja patsaita kasvien lomassa. (Vasemalla alhaalla on kukkaruukku.)

Näitä pieniä patsaita on joka puolella kampusta, rivitaloja on ainakin neljässä rivissä ja kaikkien talojen reunukset ovat täynnä istutuksia ja näitä pieniä esineitä. Huomaatteko anopinkielet?

Syyskuun aikana sain ristipistotyöni tähän kuosiin. Arvatkaa, mitä tästä tulee? Tuo punasilmä ei ole kissa, vaan puoliksi tehty kynttilälyhty. Koska unohdin neulan ja rihmat kotiin, pyysin siivoojalta neulaa ja lankaa, että voin ommella pussilakanan ratkenneen sauman. Sainkin pyytämäni - ja samalla luottelin tämän käsityön reunat, etteivät pääse purkautumaan enempää. Unohdin näet siksakata ne kotona koneella ennen lähtöä. Tai siis en ajatellut koko asiaa silloin.

No, sain kuitenkin henkilökunnalta kiitokset, kun tein heidän työtänsä: "You're a good woman". En tunnustanut lainanneeni lankaa omiin tarpeisiini. :/

Lokakuussa tapahtuu paljon kaikenlaista kivaa. Rasmus ja Roni tulevat kylään pariksi viikoksi, Olemme ostaneet lennot Cairnsiin, josta pääsee katselemaan Great Barrier Reefiä. Pojat tulevat torstaina, perjantaina lähdetään minun koulun jälkeen lentäen Cairnsiin, lauantaina ollaan koko päivä merellä katselemassa koralliriuttoja ja sunnuntaina varmaankin mennään sitten vielä sademetsään retkelle. Maanataiaamuna takaisin Brisbaneen ja minä suoraan  englannin kurssille. Pojat saavat hetken hengähtää.

Nyt tulikin pitkät tarinat. Kurssin alkaminenkin jännittää... näinköhän sitä vielä osaa opiskella.

Ensi viikonloppu on tavallista pidempi, sillä maanantai on täällä vapaapäivä. Paikallisten koululaisten viimeinen lomapäivä.

maanantaiaamu

Mulla oli kylmä viime yönä, piti ihan laittaa pitkät kalsarit (kuntosalihousut) jalkaan. Seppo lähti eilen jo iltapäivällä tämän päivän työkohteeseen, joka on sen verran kaukana, ettei sinne aamulla olisi kerennyt ajoissa paikalle. Nukuin siis yksin pitkästä aikaa - ja palelin. :)

Olenkin varmaan joskus sanonut, ettei täällä kovin paljon panosteta eristyksiin, siksi tämäkin huone on yhtä kylmä/lämmin kuin ulkoilmakin. Päivällä tähän huoneeseen ei onneksi paista aurinko suoraan, niin ei tule liian kuuma. Se huoneisto, jossa eka yö majoituttiin oli ilmansuunniltaan juuri toisnpäin; ja siellä tunsi päivän kuumuuden, vaikka sälekaihtimet olivat koko ajan kiinni. Terassikin siinä oli eteläpuolelle, mikä täällä tarkoittaa sitä, että aurinko ei paista sinne koskaan.

Tähän voisin kertoa tarinan tuosta ensimmäisen huoneiston kämppiksestä. Diana on Rasmuksen ikäinen naisihminen, joka on asunut tuossa asunnossa reilut kolme vuotta ja oli ottanut koko huoneiston haltuun, jos niin voi sanoa.
Kun menimme sinne vuokranantajan kanssa, hän tuli unipöpperöisenä huutelemaan: "How are you?", mutta hävisi takaisin makkariinsa. No, mentiin keittiöön katselemaan, minne meidän vähäiset eväät voisimme laittaa. Jääkaappi oli tupaten täynnä kaikenlaista ruokaa, samoin kuiva-ainekaappi. Keittiön tasot olivat myös varsin täynnä kamaa. Astiakaapit sikin sokin sekaisin erikokoisia purkkeja ja astioita. Huh huh!
Löysimme toisen jääkaapin kuiva-ainekaapista, laitoimme tavaramme sinne. Muutaman tunnin päästä ne olivat ihan jäässä, kun sen kaapin termostaatti ei toiminut!

Otimme parin tunnin unet, koska olimme matkustaneet yli vuorokauden. Sillä aikaa Diana oli herännyt ja minä sitten kysyin häneltä, mitkä tavarat on hänen, joihin ei saa koskea ja mitkä yhteisiä vuokraan kuuluvia astioita ym. Vastaus oli, että periaatteessa kaikki on hänen, myös ruokatavarat.
Kysyin sitten, haittaako, jos vähän raivailen paikkoja, niin se näytti mulle kolme erilaista puhdistusainetta ja kertoi mitä paikkoja milläkin saa pestä.

Illalla kuuntelimme, kun tämä neitonen puhui poikakaverilleen Amerikkaan Skypepuhelua parin tunnin ajan. Mieluummin olisin ollut kuulematta, mutta seinät ovat ohuet ja tytöllä kuuluva ääni, myös pojan puhe kuului meille.

Aamulla Diana kysyi, olimmeko kuulleet hänen puhuvan poikaystävälleen. Vastasin myöntävästi. Hän kertoi, että tämä poika on tulossa hänen luokseen parin päivän päästä. Ja sitten seikkaperäinen selvitys, miten he olivat tavanneet ja siihen samaan hengenvetoon myös tulevaisuudensuunnitelmat. Ei olla kyllä nähty Dianaa eikä sitäkään poikaa, vaikka tästä meidän ikkunasta on näkymä juuri sinnepäin. Ikävä sanoa näin toisesta ihmisestä, mutta sillä tytöllä ei taida olla "kaikki muumit laaksossa".

Olin todella helpottunut, kun vuokranantajamme kertoi minulle aamupäivällä, että hän haluaa meidät toiseen huoneistoon, koska hän ei mielellään majoita kahta pariskuntaa samaan soluun.  Ja sitten hän näytti minulle tämän, missä nyt olemme. Olen tosi tyytyväinen.
Tässä solussa asuu vakituisena intialainen tohtori, joka menee  tuonne samalle kampukselle kuin Seppokin. Hän tutkii rehujen/kasvien antioksidantteja ja muita ravinneasioita... Maatalouspuolen tohtoreita. Kertoi hänellä olevan vaimo ja vuoden vanha lapsi kotona Intiassa.

Tuota kolmatta huonetta asustaa tällä hetkellä nuoripari (tässä solussa siis voi olla kaksi pariskuntaa yhtä aikaa), vaihtuvuus sen huoneen asukkaissa on ollut vilkasta, ovat varmaan jo viides asukki.

Tältä näytti se meidän ekan yön huone. Aurinko paistaa suoraan sisään noista ikkunoista. Tämä nykyinen on samanlainen, mutta peilikuva tästä. Ja pussilakana on erilainen. :)

Tänään on luvassa lämmin päivä. Lähden ulos. Näkemisiin.

taas on sunnuntai

Kylläpä aika menee nopeasti! Tämä viikko on ollut niin työntäyteinen, etten ole joutanut bloggaamaan.
Joka ilta on oltu jossain menossa ja päivät ovat täyttyneet kaikenlaisella touhulla.
On ollut monta asiaa, joista olen ajatellut kirjoittaa, mutta nyt ei tule juuri mitään mieleen.

Ulkona on muuten juuri nyt kova ukkonen, jyrisee ja salamoi koko ajan.
Käytiin aamupäivällä kävelyllä tuossa lähipuistossa, silloin oli vielä ihan lämmintä ja aurinkoista.

Australialaiset  eivät ole vielä luopuneet puhelinkopeistaan.

Monen talon puutarha on tosi kaunis. Punaiset ovat pelargonioita.

Amaryllis kasvaa kuten meillä krookukset ja tulppaanit.

Anopinkieltäkin on joissain pihoissa ja melkein kaikkia meillä olevia huonekasveja. Paitsi paljon suurempina.

Laitan vielä tähän paikalliset kolikot 2 dollaria, dollari, 50 senttiä; 20, 10  ja 5senttiä ja pikkusetelit.

Eilen illalla keskustassa oli mahtava ilotulitus ja varmaan koko kaupungin väestö oli kokoontunut joen varrelle seuraamaan tätä puolituntista ilotulitusta.

lintuja monenvärisiä

Keskiviikon aiheena Australian linnut. Ihmeellinen luonto.

Olemme tehneet retkiä lähimaastoon ja vähän kauemmaksikin, kun bussilla niin näppärästi pääsee.

Linnut ovat täällä tosi värikkäitä, ja niitä on paljon. Suurin osa on kyllä piiloutumisen mestareita. Täällä taitaa kaikilla olla mottona "syö tai tule syödyksi". Papukaijat varsinkin ovat värikkyydestään huolimatta aivan näkymättömiä puussa ollessaan. Ne ovat äänekkäitä ja lähtevät lentoon vauhdilla. En ole onnistunut saamaan yhtään hyvää kuvaa niistä, vaikka niitä on tässäkin asuinalueella runsaasti.

Tässä muutamia Sepon ottamia kuvia, luvan kanssa.

Peukaloisen sukulaiset (fairy-wrens) ovat kauniita, niitä on sini-valko-mustia (suomeksi sinikurkkumaluri)...

 ja puna-mustia (suomeksi punaselkämaluri). Nämä ovat uroksia, naaraat ovat maantien värisiä.

Tämän nimeä en tiedä, mutta on lajia "honeyeater", suomeksi mesikko. Korppikotkalta näyttää minun mielestä.

Ja minun ottama kuva. Tämä epeli on töyhtökyyhky. Paikallinen pulu, siis. :)

Sepon ottama kuva villikalkkunasta. Se munii munansa omatekemään kompostiin. Työntää päänsä sinne välillä testatakseen, onko lämpötila oikea. Aika ruma tämäkin, minusta. "Luojanluoma."

Näiden nimiä on hauska etsiä netistä, ja on meillä suuren suuri kirjakin "Complete Book of Australian Birds" lainassa tuolta yhteisistä tiloista respasta.

Vieläkään ei olla keksitty, mikä on se lintu, joka viheltää joka yö neljän ja viiden välillä. Yhtenä yönä nauhoitettiin sen ääntelyä kännykällä.

Tässäpä tätä vähäksi aikaa.

tiistaiaamu

Tälle päivälle on luvattu +29 astetta ja aurinkoa. Tähän asti on ollutkin melko "viileää", +20 -23 väliltä päivisin ja yöllä jotain +15.

Aurinko menee täällä muuten oikealta vasemmalle, mikä on varsin mielenkiintoinen ilmiö. Ja nousee paljon pystympään - ja laskee myös vauhdilla. Pimeä tulee jo kuuden aikaan illalla.
Tässä kuvia terassilta vähän ennen kymmentä tänä aamuna.

 Näkymät länteen.

Ja itään. Naapuri on tuossa palmujen toisella puolella.

Eilen illalla käytiin Sherwood Services Clubilla Sepon työkaverin vieraina. Ohjeena oli, että ottakaa kengat ja henkilöllisyystodistus mukaan. Klubi on perustettu sotaveteraanielle, mutta sinne voi liittyä jäseneksi muutkin. Aussisotaveteraanit ovat varsin nuorta väkeä suomalaisiin verrattuna. Hehän ovat sotineet Vietnamissa ja Irakissa ja muissakin USAn kohteissa vielä tänäkin päivänä.

Kuvassa pääsylippu.

Klubilla on maanantaisin ohjelmassa tietokilpailu. Olipa varsin mielenkiintoista olla mukana pöytäseurueessa, joka kisaili muita pöytäkuntia vastaan. Meidän pöydässä oli ainakin 10 henkeä, ml . kaksi japanilaisvierasta, jotka olivat tietovisan järjestäjien vieraita. Saivat erikoiskohtelua. 

40 kysymystä ja siinä välissä bonus-juttuja; heads and tails/kruuna vai klaava -tyyppisesti: jokaisesta pöydästä nousi yksi hlö ja piti käsiä joko molempia päässä tai pepulla tai sekä-että. Siten heitettiin kaksi kolikkoa ilmaan ja katottiin, tuliko kruuna vai klaava. Niin pitkään heitettiin kunnes oli vain yksi oikea arvaus. Oikein arvannut sai jonkun pienen voiton. Ja koko kisan voittaja sai sitten parhaan palkinnon, muut vähän pienempiä. Kaikille taisi olla jotain, pienimpänä voittona karkkipussi.

Syötiin ja otettiin pari olutta siinä tietokilpailun lomassa. Kotiin lähdettiin jo hyvissä ajoin varsin pian tietovisan loputtua. Isäntämme Jeff vei ja toi meidät autolla kotiin saakka. 

Pöydässämme istui myös Marie, nuori nainen, joka tekee lopputyötä ympäristösaasteista. Hän oli ollut kolme viikkoa Grönlannissa ja oli lähdössä Etelänavalle tekemään tutkimusta lopputyötänsä varten. Mukava, puhelias tyttö.

Hän kertoi minulle sinisten meduusojen olevan niitä pahimpia, jotkut voivat jopa tappaa, jos vedessä niiden rihmat koskettaa ihoa. Rannallakaan niitä ei saa liikutella. Otin niistä pari kuvaa hiekalta sunnuntaina. Harmi, etten ottanut kuvia niistä läpinäkyvistä tai pallokaloista, joita myös siellä hiekassa köllötteli.

Tätä minä vähän sateenvarjolla pyörittelin, siksi se on niin hiekkainen. Blue box jellyfish.

Nyt taidan lähteä ulos, sillä siellä on kaunis ilma!

kylttejä ja muita huomioita

Kolmas viikko aluillaan. Aamun kommellus oli, kun Seppo lähti töihin ja otti vahingossa myös minun avaimet mukaansa. Yleensä minulla on omat taskussa, mutta tänä aamuna jätin ne tähän pöydälle kartan päälle jo valmiiksi, kun oli tarkoitus lähteä sitä postia etsimään.
No, onneksi viestit kulkee ja sain avaimeni 10.30 jälkeen, kun Sepolla oli tauko seminaarissa.

Siitä sitten suoraan Garden Cityyn bussilla ja löytyihän se posti lopulta. Piti kyllä ensin kiertää ja katella, kunnes löysin infopisteen ja siellä avuliaan oppaan. Posti oli ihan peränurkassa ostoskeskusta, ei oltu vielä kertaakaan yhdessäkään käyty niin kaukana tuon ostoskeskuksen käytäviä. Opasteissakaan käytävillä ei ollut postia mainittu, kaikki isommat kauppaliikkeet kyllä. No, seuraavat postin saajat saavat toivottavasti synttärikorttinsa ajoissa! :)

Bussilla ajaminen on täällä tehty helpoksi, jos sinulla on Translinkin matkakortti.



Kortti maksaa muistaakseni 10 $ ja sille voi ladata haluamallaan summalla matkaa. joka kerta bussiin noustessa kortilla kosketetaan laitetta, joka kertoo paljonko sulla on rahaa jäljellä. Bussista poistuttaessa kortti leimataan samalla laitteella. Sillä siis vain kosketetaan laitetta ja se piippaa ja näyttää paljonko matka maksoi ja paljon on saldoa jäljellä.
Kun olet viikon aikana matkustanut 9 kertaa, saat loput matkat ilmaiseksi sillä viikolla. Viikko alkaa maanantaista.

Koala- ja kenguruvaara

Suojatien merkki

Tämä oli siellä Brisbanen tori/markkinapaikan vieressä.

Lehmiä laitumella.

Tästä on rehellisyyden nimissä sanottava, että nämä jätteet menevät lajittelukeskukseen, jossa ne lajitellaan. Onko lajittelemassa ihmistyövoimaa vai kone, sitä en tiedä.

 Pyöräkaistat on merkitty näin, mutta sitten ykskaks tapahtuukin kuten alla. Pyörätie loppuu just kun sitä eniten tarviis, esim. risteyksissä.

sadepäivä ja torstai

 Reilu viikko on oltu täällä paikan päällä ja täytyy sanoa, että tuntuu paljon pidemmältä ajalta. En tiedä, onko syynä tämä harmaa, sateinen päivä, vai lienenkö muuten vain hieman apealla tuulella, vai voiko olla, että poden kuitenkin jonkinasteista koti-ikävää. Anyhow, I'm feeling a bit blue at the moment.
Oikeastaan yksi syy on kuitenkin, että pankkitililleni oli tullut kokonaiset 250 euroa vuorottelukorvausta. Ruhtinaallista sanoisin! Huomasin kyllä hetkessä mielialani laskevan - ja into käydä missään, mikä maksaa jotain, laski minimiin. No, vielä en tiedä, kuinka monelta päivältä korvausta oli maksettu. Toivotaan, että yhdeltä viikolta. Sitten olisin vähän tyytyväisempi korvaukseen. Tuskin ne verojakaan puolta enempää ovat pidättäneet.
Kotimies-Roni ei vaan ole saanut selville, onko mulle tullut postia vai ei. Siksi en tiedä maksun perusteita tai muitakaan tietoja.

Seppo käy päivät töissä ja mulla on tähän asti ollut ihan mkavasti ohjelmaa sillä aikaa, ei ole käynyt aika pitkäksi - ennenkuin nyt. No, huomenna on perjantai ja viikonlopuksi on jo suunniteltu (lue: Seppo on suunnitellut) ohjelmaa.

Saimme muuten polkupyörän ihan ilmaiseksi tuosta vuokraemännältä; joku asukas oli jättänyt sen tänne poistuessaan maasta. Tosi kiva.
Pyöräillessä on kuitenkin oltava varuillaan joka suunnalta tulevia uhkia vastaan. Täällä ei ole varsinaisia pyöräteitä, vaan on mentävä pitkin katuja autojen seassa. Kadunpätkille on sinne tänne maalattu polkupyörän kuvia ja varoituksia autoilijoille polkupyörien huomaamisesta liikenteessä. Toinen uhka tulee ylhäältäpäin: paikalliset harakat eivät tykkää pyöräilijöistä ja hyökkäilevät päälle. Siksi kypärä on varustettava  kuten kuvassa.

Piikit ovat nippusiteitä.

Tässä vielä muutama kuva aiemmin viikolla ottamistani aurinkoisista kohteista.

Tämä on magnoliapuu. Kaunis minusta.

Päivän posti jaetaan täällä heittämällä lehtikäärö vähän postilaatikolle päin. Kirjeet onneksi laatikkoon asti. :)

 Tyypillinen brisbeiniläinen talo, alakerta tyhjää, itse talo paalujen päällä, paljon rappusia ja säleikköä. Huomatkaa myös keltakantinen "kierrätysastia".

Meidän talon päätyseinä koristuksineen ja istutuksineen. Tämän alueen hoitajat eli vuokranantajat panostavat puutarhan koristeluun. Joka puolella pieniä patsaita ja keramiikkaa kasvien lomassa.

kuvat mukaan

Kannattaisi varmaan lukea tarkemmin, mitä kirjoittaa, ettei aurinko olisi "ällöin".  :)

Nämä 2 talon pihasta

Bougainvillakehikot South Banksissa, vasemmalla yleinen aima-allas.

Nämä puut ovat botaniasta, Alin viikunapuu.

maanantai 14. päivä

Odottelen mielenkiinnolla huomista päivää, sillä en vielä(kään) tiedä, paljon vuorottelukorvaukseni määrä on. Enkä sitä, milloin sitä aletaan maksaa. Tällä hetkellä elän siis säästöjeni varassa. huomenna ajattelin siis pistäytyä nettipankissa katsomassa, onko tilille tullut rahaa; ja jos on, niin kuinka paljon.
Onneksi jo ennen lähtöä sain Otsakorven avustuksen tililleni. Kiitos heille siitä.

Tänään on varsin eilisenlainen päivä säänsä puolesta, aurinko näyttäytyy silloin ällöin, mutta enimmäkseen pilvistä. Puut alkavat pikkuhiljaa availla lehtiänsä, monet niistä ovat olleet talven lehdettömiä. Ennen lehtien puhkeamista useissa puissa näyttäisi olevan kukinta käynnissä. Aivan uskomaton määrä erivärisiä ja toinen toistaan kauniimpia kukkia: keltaisia, punaisia, vaaleanpunaisia, liloja, sinisiä ja valkoisia ja kaikkea vähän sieltä välistä!
Yhdessä puutarhassa amaryllikset kukkivat samaan tapaan pensaan juurella kuin meillä krookukset ja tulppaanit. Näytti tosi hauskalta. Toinen joulun kukka, joka kukkii runsaasti kaupungin puistoissa, on joulutähti. Niitä on valtavia puskia punaisia ja valkoisia tuolla keskustassa.

Joulusta puheen ollen, aloitin tuossa ristipistotyön tekemisen, pitäisi saada joulupukki kirjailtua liinan molempiin päihin. :)

sunnuntai

Siitä on viikko aikaa, kun kotoa läksin. Tuntuu paljon pidemmältä ajalta.

Olisi ehkä kuitenkin kannattanut se fliisi ottaa mukaan. Illat ja aamut ovat vielä viileitä täällä, eikä asuntoja ole eristetty kovinkaan hyvin. Kierrätys täällä on ihan retuperällä. Arvatkaa, harmittaako laittaa kaikki roskat samaan roskikseen? Tekee suorastaan pahaa käyttää vain yhtä astiaa, kun on tottunut lajittelemaan biojätteet, lasit, metallin ja paperit erillisiin astioihin.
Kuvassa on Brisbanen tapa kierrättää, kuva on otettu keskikaupungilta.

Viikonloppuna, lauantaina, ehdimme käydä lähipuistossa bongaamassa lintuja, josta suoraan bussilla kaupungille. Nyt on menossa Brisbane-festarit, paljon erilaisia tapahtumia festarialueella South Banksilla. Se olikin varsinainen tivoli, jossa näytöksiä ja kaikenlaista hömppää. Kulttuurikeskuksessa oli ilmaiskonsertti latinalaisia rytmejä. Neljän hengen bändi soitti brasilialaista musiikkia. Tanssiakin olisi saanut, jos olisimme osanneet rumbaa, sambaa, tsatsatsaata ja niitä muita mitä niitä nyt onkaan. Kiva oli katella, kun toiset osaa!

Tänään sunnuntaina läksimme niinikään bussilla kasvitieteelliseen puutarhaan Mt Coot-tha kukkulalle. Tosi hieno paikka! Bongasin pytonin. Toinen kuva japanilaisesta puutarhasta.

torstai jo

Tiistaina kirjoitin pitkän pätkän matkan rasituksista - ja juuri ennen kuin sain tekstin tallennettua, ilmainen puolituntinen oli ohi ja yhteys katkesi.
Vahingosta viisastuneena ostin tänään rajattoman nettiyhteyden seuraavan kuukauden ajaksi.

Matkasta siis.
Vietimme kaksi pitkää yötä lentokoneessa ja yhden hyvin lyhyen päivän siinä välissä Singaporen lentokentällä. Odotimme jatkolentoa viisi tuntia.
Ehdimme käydä kuntosalilla ja suihkussa sekä syödä sushipäivällisen.

Australialaiset lentoemot ovat kovin ystävällisiä ja rentoja naishenkilöitä. Tarjoilu parempi kuin Finnairin koneessa, jossa muuten henkilökunta oli aasialaista ja miesvaltaista.

Olemme nyt olleet täällä pari kokonaista päivää. Öisin on varsin viileätä, mutta päivällä lämpötila nousee +25 asteseen. Aurinko lämmittää ihan eri tavalla kuin Suomessa ja paistaa paljon korkeammalta.
Öisin noin neljän aikaan ehkä tunnin verran olen kuunnellut kummallista lintua, joka viheltää hassusti nuotin vierestä - ja kauempaa kuuluu toisen samanmoisen vastausvihellys vaimeasti.

Olisi hauska nähdä minkä näköinen siivekäs tuon äänen takana on.

.

Matkaan  lähden...

Lohi on uunissa ja perunat myös. Vieläköhän pystyn syömään?
Ronja on luvannut viedä minut kentälle sitten illalla. Ikävä tulee lapsia, koiria ja ehkä vähän sitä Ronjan kissaakin. :)

Kun tänään lähden, olenkin matkalla reilut 24 tuntia - ja perillä Brisbanessa siis vasta tiistaiaamuna.
Katsoin Brisbanen säätiedotuksen: tiistaiksi on luvassa +26 astetta ja puolipilvistä, alin lämpötila oli vähän alle 20.

Näkemisiin. See you soon!

P.S. I don't know if I should write the blog also in English. Any ideas?

lähtökuumetta

Laukku alkaa pikkuhiljaa täyttymään. Käsimatkatavaratkin jo pakattu  - melkein.
Onhan siihen lähtöön vielä vuorokausi aikaa. Huomenna tähän aikaan varmaan jo jännittää ihan eri tavalla.

Kotimies Roni pitäisi vielä saada valmisteltua kaikkeen, mitä pitää täällä kotona muistaa ja tehdä minun lomaillessa.