That's how the cookie crumbles! (hyvin se meni, oikeesti)

Olipa jännät paikat, kun omia tekemisiä arvioidaan. Huh! 

Perjantaiaamun aluksi Kieran piti oman tuntinsa, jonka aiheena oli "Recount" ja teemana "Halloween". Meillä oli oikein mukavaa olla hänen oppilainaan. Minä opin monta uutta asiaa hänen tunnillaan. Esimerkiksi, että 'kissankulta' on "fool's gold" englanniksi.

Sitten oli Tiaran vuoro opettaa kielioppia puoli tuntia. Hän oli tehnyt paljon töitä puolituntisensa eteen. Ensimmäiseksi tunniksi ikinä se oli hyvin tehty, joskin harjoitukset olivat vähän eri aiheesta kuin kielioppiteoria, "Modals in requests and offers".

Viimeisenä oli minun vuoroni. Hassua kyllä, minua jännitti! Mutta kun pääsin vauhtiin, jännitys unohtui ja olin taas oma itseni. Aikataulu natsasi ja opiskelijat tekivät ahkerasti töitä.

Sain kehut opettajalta mm. hyvästä esimerkistä siitä, miten asiansa osaava opettaja voi napata jonkun oppilaan lauseen ja viedä sen taululle kaikkien nähtäväksi ja selittää siinä olevat kielioppiasiat, vaikkei sitä olisi suunniteltu etukäteen. :)
Tuli hyvä mieli siitä, koska sitä en oikeasti ollut suunnitellut, vaan se tuli ihan itestään.

Mutta kotiin päästyäni mulla olikin tosi kipee maha ja päätäkin särki. Jäi kuntosalillakin käymättä!

Mietin, voisiko se johtua porkkanasta, jonka söin lounaaksi. En kuorinut sitä, pesin vain. Tänä aamuna onneksi olin jo sen verran kunnossa, että voitiin lähteä reippailemaan luontoon. 

Tässä lummelampi.

Ja tässä meren rannan läheisyydessä oleva mäntymetsä. Jää välillä tulvaveden alle, se on osin suolavettä, koska meri tulvii tänne asti. Onneksi ei nyt. Ja onneksi polku on riittävän leveä, että näkee jos käärme yrittää lähelle.

Tämä pöllölapsi oli syötävän suloinen, australianpöllökehrääjä (Tawny Frogmouth).

Tässä sitä alkaa jo vähän harmittaa nää turistit puun alla töllistelemässä.

Huomenna mennään Sepon työkaverin luo kylään. Hänkin on Suomesta.

lisää opiskelusta

Keskiviikkona otin kameran mukaan kouluun jaa sainkin pari otosta, jotka voi julkaista täällä. Luvankin kysyin opiskelutovereilta ja opettajalta. Carmelinalla ei ollut mitään valokuvausta vastaan. Hän varmaan olisi halunnut minun ottavan enemmänkin kuvia.

Varmaan huomaatte, että luokka on pieni, eikä siellä käytettävä rekvisiitta ja teknologia ole ihan sitä alan viimeistä huutoa. TV-ruutu toimii projektorina, tussitaulu muuten opettajan apuna. TV:n alla on tietokoneyksikkö, jossa Office-paketti ja Internet-yhteys; ja siinäpä ne välineet sitten ovatkin. Henkilöt vasemmalta oikealle: korealainen May, Saudi-Arabian Amirah huiveineen, Tiara Brasiliasta, takana seisoo opettajamme Carmelina, Hayeon Koreasta katsoo poispäin, koska ei ollut meikannut aamulla ja  Ngoc Vietnamista.

Kuvakulma taululta luokkaan päin. Ovi ulos luokasta on tuossa oikealla. Pieni luokka ja tiivis tunnelma. Meillä on yleensä mukavaa keskenämme. autamme ja kannustamme toisiamme. Olemme keskustelleet paljonkin opettamisesta omissa maissamme. Vietnamissa ja Koreassa on opetus vielä opettajajohtoista, luennointityylistä pedagogiaa. Ngoc sanoikin, että vanhemmat varmaan haastaisivat hänet oikeuteen, jos hän alkaisi opettaa kevyemmin huumorilla höystäen ja kommunikatiivisellä tyylillä, eikä vaatisi enää yhtä paljon kielioppia ja kirjallisia tehtäviä. Siellä opettaja opettaa ja tenttii, opiskelijat kuuntelevat ja kirjoittavat, eivät niinkään puhu tai ainakaan pidä hauskaa oppiessaan.

Neljäs opiskeluviikko alkoi

Tänään ajattelin keskittyä kertomaan opiskelusta täällä Brisbane College of Australiassa. Neljännen viikon ensimmäinen opiskelupäivä on jo takana, onhan kello täällä jo puoli kolme iltapäivällä.

Neljä viikkoa sitten poikkeuksellisesti tiistaina, koska maanantai oli täällä Labour Day ja vapaapäivä, aloitimme opiskella englanti vieraana kielenä -opettajiksi. Meitä oli neljä naista, jotka aloitimme yhtä aikaa: Tiara Brasiliasta, Ngoc Vietnamista, Hayeon Etelä-Koreasta ja minä Suomesta. Saimme lyhyen intron, meille jaettiin opetusmateriaali ja meiltä kerättiin yhteystiedot sekä sanottiin, että varsinainen opetus alkaa keskiviikkona. Opetusmateriaali sisältää 266 sivua, viisi osiota, joista jokaisesta on tehtävä arvioitava tehtävämoniste, ja jätettävä se opettajalle arvioitavaksi. Sen lisäksi on pidettävä yksi puolen tunnin kielioppitunti ja 3 x 1,5 tunnin opetussessio valitsemastaan aiheesta ennen kuin saa todistuksen ja kurssin hyväksyttyä.
Tiistain koulupäivä kesti jotain max. puoli tuntia.

Keskiviikkoaamuna klo 9 olimme innosta pinkeinä tulossa kouluun. Joitain viikkoja aiemmin olivat aloittaneet Amirah Saudi-Arabiasta ja Anna Saksasta. Joten meitä oli sekalainen joukko naisia kuuntelemassa opettajamme Carmelina Lanza-Volpen (italialaisista vanhemmista, mutta Australiassa syntynyt) aloitusta. Hän on meidän ainoa opettajamme, kolmena päivänä viikossa klo 9-12.30, välissä vartin tauko.
Myös Anna piti meille puolen tunnin kielioppitunnin. Annan oppitunteja olemme nyt kuulleet kolme, sillä hän sai kurssinsa valmiiksi viime viikolla. Amirah tekee vielä niitä pidempiä opetustunteja ennen valmistumistaan. Hän ei ole kovinkaan paljon pidemmällä kuin me neljä muuta. Keskiviikkona kuullaan Amirah'n ensimmäinen pidempi tunti. Minulla ja Tiaralla on perjantaina puolen tunnin kielioppitunnit. Aika paljon on noita opiskelijoiden pitämiä harjoitustunteja verrattuna Carmelinan pitämiin teoriatunteihin, sillä muitakin kokelaita olemme jo kuulleet. Jotkut tekevät tätä kurssia virtuaalisesti, mutta joutuvat tekemään harjoitustunnit livenä, kuten aussipoika Kieran.

Viikko sitten saimme taas uuden opiskelijan joukkoomme, hän on May Etelä-Koreasta. En tiedä hänen oikeaa nimeään, sillä hän esitteli itsensä sanomalla, että May on hänen englantilainen nimensä.
Tämä on 12 viikon opiskelupaketti, joka kiertää koko ajan ja ne, jotka tulevat "kesken", hyppäävät siihen kohtaan, missä muut ovat menossa ja lopulta kaikki ovat käyneet kaiken läpi.

Mulle ei ole vielä selvinnyt, miten Carmelina tekee Tiaran ja minun kanssa 8:ssa viikossa sen, mitä muut opiskelevat 12 viikkoa. Me olemme tulleet kahdeksan viikon kurssille, muut 12:n viikon; materiaali on tasan sama 266 sivua tekstiä, samoin palautettavien tehtävien määrä ja laajuus.

Palautin ensimmäisen arvioitavan tehtävämonisteen Carmelinalle 15.10. Se oli kielioppimoniste, josta sain palautetta viime viikolla, mutta en monistetta takaisin. Ne säilytetään jokaisen omassa mapissa kunnes kaikki osiot ovat valmiita. En tiedä, saanko niitä sittenkään takaisin vai jäävätkö heille dokumenteiksi.

Toinen viidestä arvioitavasta tehtävästä on nyt työn alla. Siinäkin on vielä kielioppiosio ja myös mainitsemani puolen tunnin kielioppitunti sisältyy  tähän tehtäväosioon. Olen ajatellut opettaa vertailuasteet. Puoli tuntia, johon pitää sisältyä myös tehtäviä oikeakielisyydestä ja sujuvuudesta (accuracy and fluency), teoriaosuus ei saisi olla kolmasosaa pidempi; ts. max 10 minuuttia ja loput 20 minuuttia harjoituksia. En ole vielä aloittanut tehdä tuota "tuntia".
Tämä on kyllä oikeasti hyvää harjoitusta minulle, kun en ole vuosiin tehnyt tarkkoja, kirjallisia tuntisuunnitelmia. Huh!

Minusta on mukavaa olla taas opiskelijan roolissa. Valaisevaa, sillä olen jo nyt pudonnut sudenkuoppaan: tehtävämonisteella oli tehtävä, jossa piti täydentää selitykset sanoilla 'phrase', 'sentence' ja 'clause'. No, minähän täydensin osan sanoilla 'subordinate clause' ja 'verbal phrase', Väärinhän se meni tietysti! Vaihtoehdot olivat nuo kolme annettua, vaikka täydennettäviä kohtia oli useampia. Ohje oli selkeä, silti yritin liikaa, enkä tehnyt ohjeistuksen mukaan.

Tässä vähän alkutunnelmia opiskelusta täällä.

Nyt pitää lähteä kuntosalille. Treenit oottaa.

torstai on toivoa täynnä, sanotaan

Oleilu Australiassa alkaa olla puolivälissä. Huhhuijjaa, kylläpä aika menee nopesti. Jotenkin tuntuu, että tuo alkaa olla aika kulunut fraasi, pitänee jättää tästä lähtien mainitsematta koko ajan kulu.

Sepon ottamia kuvia viime viikolopun saarireissulta.
Kuva 1. "Hmmm, täällähän ei olekaan pukukoppia. Mitäs nyt? Menkääs te pojat uimaan, kun teillä on uikkarit valmiiksi jalassa." (ajatuskupla)
Kuva 2. Minä kahlaan, pojat ovat aalloissa.

 Sepon kuvakulma koalasta on parempi. Tässähän sen naama näkyy selvästi.

Nyt on tunnustettava, että välillä on ikävä Suomeen. Siellä on kuitenkin niin kaunista kaikkina vuodenaikoina - ja jokainen niin erilainen, mutta silti kaunis. Olen katsellut FB-kavereiden päivityksiä ruskasta, kuulaista syksyaamuista, marja- ja sienireissuista. Tänä syksynä jäi tuo kaikki väliin. No, eihän kaikkea voi saada, ja onhan täällä paljon muuta sen sijaan. Lämmintä ainakin enimmäkseen. Minua kyllä palelee, jos lämpötila laskee lähelle 20:ta astetta, joten saattaapi olla koettelemus tulla suoraan tammikuun pakkasiin. Pakkanen on vähemmän mukava puoli Suomen talvessa. Kaunista katsella sisällä ollessa, mutta ulos ei aina kehtaisi lähteä kovimmilla pakkasilla.

Tuo koulun käynti on alkanut hieman rassata, kun pitäisi taas pitkästä aikaa osata tehdä tuntisuunnitelmat tarkasti paperille vaihe vaiheelta. En muista milloin olen viimeksi kirjoittanut ihan oikean tuntisuunnitelman paperille. ÄÄK, yleensä minä kasaan tehtävät ja tekstit ja käyn mielessäni läpi järjestyksen ja toimintamallit, joita sitten muuttelen tunnin edetessä riippuen siitä, miten porukka lähtee mukaan minun juttuihin luokassa. Siinäpä vähän "challegea" mulle.
Oikeasti on tosi hyvä kerrata noita perusjuttuja aina välillä, ettei pääse totuus unohtumaan.

Saadakseen kurssin läpi jokaisen on pidettävä puolen tunnin mittainen kielioppiluento ja 3 x 1,5 tunnin oppitunti valitsemastaan aiheesta - fokus kielenoppimisessa, Tehtävien pitäisi harjoittaa opiskelijoiden tarkkuutta ja sujuvuutta kielessä. Vielä eme ole siinä vaiheessa, että joku meistä neljästä yhtä aikaa aloittaneesta olisi päässyt "lauteille". Olemme kuunnelleet ja seuranneet aiemmin aloittaneiden "tunteja" melkein joka kerta.

Viime perjantaina jätin ensimmäisen arvioitavan tehtävämonisteen opettajalle. Kielioppiosio kurssista meni siinä. Saa nähdä, osasinko...

Olen saanut selvitettyä senkin sotkun tuon alennuskortin kanssa. Tutkimukset jatkuu, ja rahat tulee takaisin, jos ennättävät. Nyt minulla kuitenkin on jo se aiemmin puuttunut TTCC-kortti (Tertiary Transport Consession Card), joka on oltava mukana tuon bussilipun ja opiskelijakortin kanssa, jos joku sitä sattuu kysymään. Sillä voin todistaa olevani oikeutettu alennuslippuun julkisissa kulkuvälineissä.

Kaksistaan taas elellään

Niin ne sitten pojat kävi ja lähti! Kyllä pai viikkoa menee muuten nopesti. Tuntuu, ettei juuri mitään ehditty tekemään - paljon jäi vielä nähtävää seuraavaan kertaan. Ronia ehken eniten harmittaa, ettei ne kengurut sattuneet samoille poluille meidän kanssa. Lauaataina käytiin Stradbroken saarella, jossa minä näin ensimmäiset  - ja toistaiseksi ainoat - kengurut. Tällä kertaa ne pysyivät piilossa. Jännää sikäli, että edellisellä kerralla niitä oli monessa paikkaa, monen kokoisia yksilöitä.

No, tällä kertaa keli oli sen verran lämmin, että pääsi uimaan meren aaltoihin. ainakin viikonloppuisin uimarannat ovat hyvin vartioituja. Uimavalvojia oli useita päivystämässä vedessä olijoita.

Näin kohteliaita ovat opastuskyltit täälläpäin maailmaa.

Tuossa keskellä kuvaa istuu yksi uimavalvoja, alhaalla rannalla Ronin takana monta lisää.

Paljon oli uimareita lippujen välissä.

Tässä kuvassa on pienenpieni rapu, joka asuu tuolla kolossa ja työntää noita pieniä santapalloja ulos kolosta. Se oli tosi vikkelä, kun huomasi minut; salamana koloon! Mutta kuvassa se vielä istuu aukon reunalla järjestelemässä santapalloja kauemmas kolosta.

Roni etsii serkkutytöille tuliaisia. :D

Meillä oli Sepon kanssa toisenlainen missio täällä saarella käydessä: Seppo kuvaa lintuja ja minä kukkia ja muita luontoaiheita. Sepon linnut ei nyt pääse mukaan, mutta omia otoksia rannalta tässä muutama.

Jellyfish elikkäs meduusa.

Vein pojat aamulla lentokentälle menevälle junalle. Tuli hieman haikea olo, kun katselin heidän loittonevia selkiään keskusasemalla. 

Asemalta läksin selvittämään matkakorttiasiaa siinä turisti-infossa, josta korttini ostin. 

Sanoivat, ettei tällaista yleensä tapahdu koskaan. On äärimmäisen harvinaista, että matkakortti rekisteröidään jollekin toiselle nimelle. Uskoivat kuitenkin tuolla Translink -firmassa, että en ollut korttia löytänyt, vaan se oli minulle myyty. Laittoivat alulle "investigations", tutkimukset, mitä on voinut tapahtua. Lupasivat mulle rahat takaisin aikanaan... Saa nähdä, ehtivätkö tutkimaan ja palauttamaan minulle kuuluvat rahat ennenkuin täältä lähdetään pois.

liskoja

Cairnsin matkalla törmäsimme myös liskoihin patikkaretkellä. Roni on hirrrveeen taitava bongaamaan liskoja. Toinen näistä on noin kymmensenttinen ja toinen puolimetrinen.
Arvaa, kumpi on kumpi.

Mitä kauemmin minä täällä olen ja katselen papukaijojen lentoa, sitä varmempi olen, että papukaijoja ei missään nimessä saisi teljetä häkkiin ja sisätiloihin! Ne kuuluvat luontoon, vapauteen ja lentelemään puusta toiseen kukkia ja hedelmiä ruoaksi etsien. Roni teki saman havainnon sanomalla, että papukaijat lentävät ihan valtavaa vauhtia. (Ronin sanat ei ehkä ihan näin sanasta sanaan, mutta viestin sisältö sama näin nätimmin.) :D

Tänään ei ollut minun päivä! Jo heti aamusta lähti vetämään ihan päin prinkkalaa, kun nousin bussiin kohti keskustaa ja koulua. Annas kun selitän.

Viime viikolla sain opiskelijakortin ja viestin koululta, että voin hakea "consession card"ia (opiskelijalippua bussiin), jolla pääsee matkustamaan puolella hintaa. No, ostin itselleni sellaisen viikko sitten torstaina näyttämällä opiskelijakorttiani ja koululta saamaani meiliä. Kortin lunastushinta on 5 dollaria ja latasin siihen vielä $50:lla matkaa.

Olin niin onnelllinen, kun sain matkustaa puolella hintaa - eilisiltaan saakka. Tänä aamuna kone bussissa näytti mulle punaista ja siinä luki, että kortti on hylätty tai jotain sinnepäin. Bussikuski oli tiukkana ja sanoi, että korttini ei kelpaa. Maksa rahalla! Olin niin typertynyt moisesta, etten älynnyt käyttää sitä varsinaista matkakorttia, joka oli mulla mukana, vaan kaivelin kiltisti rahat esille. Matka maksoi $6,70, kun se tuolla normihinnalla maksaa kortilla ajaessa $3,67! Kiukutti!

Koulun jälkeen menin siihen toimistoon, josta olin ostanut alennuskorttini ja kysyin, mikä tässä on vikana. Sain vastaukseksi, ettei hän tiedä ja että minun pitää soittaa kortissa olevaan numeroon. Siellä voivat kertoa, miksi kortti on mitätöity. 

Mulla ei tietenkään tänään ollut puhelin mukana, vaikka se yleensä on, joten jouduin ostamaan varsinaiselle matkakortille lisää matkaa ja ajamaan bussilla kotiin. Täältä sitten soitin kortissa olevaan numeroon. Henkilö kysyi nimeäni ja

kortin numeroa, kysyi uudestaan, tarkisti vielä kerran ja sanoi, ettei kortti ole minun, vaan jonkun ihan muun henkilön, ja se on mitätöity!!!

Kysyin, miten se on mahdollista, kun sen ostin ihan itse ja se on ollut mulla koko ajan tallessa. Ei ole voinut vaihtua. Ja miten saan rahani takaisin, jotka kortille olen tallettanut. Henkilö vaan jankutti, että "kortti ei ole sinun, muuta en tiedä".

Harmittaa! En vielä tiedä, miten minä tämän asian saan ratkaistua. Pitänee mennä sinne toimistoon, josta kortti minulle myytiin ja laittaa heidät selvittämään ja korvaamaan asia.

Tähän loppuun mukavampi muisto ja kaunis kuva Fitzroyn saarelta. jää parempi mieli! Nyt nukkumaan, huomenna mennään taas retkeilemään.

Kukkia siellä, kukkia täällä

Tänään onkin kovin tuotannollinen päivä: sain koulutehtävät tehtyä huomiselle päivälle, kirjoitin aamupäivällä tätä blogia, ja nyt jo taas taitaa olla sanottavaa. :)
Taustalla soi Brisbanen Suomiradio ja Kolmas nainen, tai oikeammin Pauli Hanhiniemi.

Kävin päivällä poikain kanssa vaan tuossa lähiostoskeskuksessa. Vaadittiin vähän kärsivällisyyttä Ronin kanssa, kun hän valitsee ja valkkaa vaatteita. Miten jollain voi kestää niin kauan sovituskopissa? No, en kuitenkaan hermostunut yhtään. Kohtahan ne jo lähtee pois, ja seuraavan kerran tavataan vasta vuoden viimeisenä päivänä.

Kävin tässä iltapäivällä kuvaamassa ympristön kukkasia. Jakarandapuut ovat nyt parhaimmillaan. Niitä on täällä paljon.

Tämän talon pihaan on panostettu! Näitä kukkia ei tarvitse fotoshopata.

Onko tämä gladiolus erilainen kuin meillä Suomessa?

Tämän puun nimeä en tiedä, mutta tämä on täynnä vaaleanpunaisia kukkia.

Nämä kengät ovat uusi koristus pihapiirissämme. Ilmestyivät alkuviikosta.

Viereisen talon edusta. Punaiset kukat ovat pelargonioita. 

Tämäkin on minulle uusi tuttavuus: valkeita kukkia tässä puskassa/puussa.

Pojat kylässä

Kiirettä pitää, kun on tuota koulua ja pojillekin pitää jotain ohjelmaa ja ruokaa keksiä. Ei meinaa keretä kirjoittamaan mitään muuta.

Opiskelun suhteen minulla on ensimmäinen arvioitava tehtävä työn alla. Sain sen opettajalta viime perjantaina, mutta en ole vielä ehtinyt perehtyä tehtäviin niin hyvin, että olisin saanut ne tehtyä. Tarkoitus on saada työ valmiiksi huomiseen mennessä.
Ensimmäinen osio on kielioppia: lauseenjäsennystä ja verbien taivutusta. Yksi tehtävistä on passiivitehtävä. Brasilialainen opiskelutoverini on ihan pihalla, miten passiivi muodostetaan. Minä yritin opettaa hänelle sitä maanantaina, kun hän näytti omaa tehtävämonistettaan minulle ja kertoi, miten vaikeita tehtäviä monisteessa on. No, on tässä itselläkin miettimistä, mikä on lause, virke vai onko fraasi tai mitkä ovat eri apuverbien käyttötavat.

Keskiviikkona oli ihan minisessio opettamista, jokaisen oli pitänyt valmistella jokin kieliopin osa, jota opettaa kuvitteelliselle ryhmälle. Koska meillä menee aika vähän liian nopeasti, me saimme "opettaa" osiomme pareittain toinen toisillemme. Olin valinnut omaksi kielioppiosiokseni monikon muodostuksen.
Olin brasilialaisenTiaran pari, ja täytyy sanoa, että jos en etukäteen olisi tiennyt, mikä on futuuri, en olisi sitä tajunnut hänen selityksestään. Hänen englantinsa on jotain ihan käsittämätöntä välillä. Toivotaan, että hän pääsee opettamaan äidinkielellään englannin sijaan.

Rasmus ja Roni ovat nyt olleet täällä viikon. Paljon on keritty tekemään kaikenlaista. He tulivat torstaina ja heti perjantai-iltapäivällä lensimme Cairnsiin, jossa vietimme koko viikonlopun.
Perjantai-iltana emme ehtineet kuin majoittua ja käydä syömässä. Lauantaiaamuna oli aikainen herätys, kun piti ehtiä laivalle, joka ve meidät Great Barrier Reefille, suurille koralliriutoille.

Lauantai olikin oikein mukava päivä snorklailuineen. Rasmus pääsi meistä ainoana myös sukeltamaan. Ronilla on vähän nuha, niin hän ei saanut sukeltaa. Minä en uskaltaisi ja koska Seppo on sukeltanut aiemminkin, niin hän jäi minun tueksi ja turvaksi snorklaamaan. En ollut sitäkään aiemmin kokeillut. Tykkäsin!

Sunnuntaina menimme uudestaan vesille, mutta eri kohteeseen: vajaan tunnin laivamatka läheiselle saarelle (Fitzroy Island), jossa oli mahdollisuus rantaelämään ja patikointiin. Pakettiin kuului lounas, snorkkeli ja räpylät. Saaren ranta oli periaatteessa hiekkaa, mutta paikoin se oli peittynyt kuolleisiin korallinpalasiin. Ne ovat enimmäkseen valkoisia, muistuttavat luita, mutta niissä on kuvioita kuin fossiileissa. Oli siellä myös simpukankuoria poimittavaksi.

Näistä tulee mulle uudet korut kotimaahan päästyäni. Kirsi varmaan lainaa mulle poraa, jolla saa reiät noihin simpukkakorviksiin..? :)

Aluksi käveltiin patikkareitti ylös näköalapaikalle. Saaren korkein kohta on melkein 300 metriä korkea. Välillä oli rankkaakin nousua pitkin kiviportaita. Ylöspäin mennessä olimme tyynen puolella, joten lämpötila tuntui välillä melkein liiankin kuumalta. Onneksi oli vettä matkassa.

 Ylhäällä odotti viilentävä tuuli ja mahtavat näköalat!

Maanantaina oli taas aikainen herätys, sillä koneemme lähti Brisbaneen jo kuudelta. Ehdin hyvin lentokentältä suoraan koulunpenkille. Pojat jatkoivat matkaa asunnollemme Sepon kanssa, jonka työpaikka on asuntomme lähistöllä.

Meidän töissä ja koulussa ollessa pojat ovat nukkuneet ja käyneet kaksistaan kaupungilla ja tässä lähiympäristössä.

hikinen päivä

Kolmen päivän vapaa alkaa olla käsitelty. Joka päivä käytiin jossain kohteessa, bussilla ja junalla ajellaan ja saarille tietysti vielä katamaraanilla.
Tämän päivän kohde oli metsikkö Brisbanen eteläpuolella. siellä piti olla mustia kakaduja ja koaloita, mutta ei siellä mitään ollut. Piknikaluekin oli korjattavna, ettei sinnekään päästy. Eukalyptusmetsä oli tylsä, minun mielestä. Ei kauniita, kukkivia puita, vaan kuivia, tylsiä eukalyptuksia ilman linnunlaulua ja värejä. Polutkin tuntuivat hankalilta kulkea, kun vesisade oli tehnyt isoja uria kulkuväylille. Yhtään kuvaa en ottanut siitä kohteesta!
No, se oli vain parin tunnin patikointi. Sieltä lähdettiin junalla keskustaan hankkimaan vähän "refreshmenttiä". Kylmä kokis maistuu aivan ihanalta kuumana päivänä. south Bankin maauimala ja puisto olivat tupaten täynnä porukkaa. Nuoriso (ryhmä poikia) loikki myös Brisbane-jokeen. Itse en niin likaisen näköiseen veteen suostuisi uimaan.

Eilen ajeltiin bussilla ja katamaraanilla pienelle Coochiemoodlo saarelle. Käveltiin se ympäri, silläaikaa kun paikalliset nauttivat uimarannasta ja valkoisesta hiekasta. Vaikuttaa olevan aasialaissyntyisten lapsiperheiden suosikkikohde. Täällä on muuten todella paljon aasialaistaustaista väkeä. Ja ravintoloiden tarjonta on myös senmukaista: vietnamilaista, korealaista, kiinalaista, japanilaista, thaimaalaista ja... ravintolaa on vieri vieressä kaikissa ostoskeskuksissa. "Kutsimudlo" oli kiva paikka, sinne voisin mennä toisenkin kerran, ja mielellään rantavarusteiden kanssa.

Huominen kurssin aloitus vähän jänskättää. Nyt tuntuu siltä, että liekö tuosta mulle mitään hyötyäkään. Aamulla pitää nousta jo hyvissä ajoin, kun matka koululle kestää reilun puoli tuntia bussilla. Aloitus on klo 9.

Tämä on Kutsimotosaarelta.

 Monessa paikkaa on näitä kunnostettavia alueita, joihin ei saa mennä.

 South Bank ja lasten leikkipuisto. Oispa näitä ollut jo minunkin lapsuudessani! Paikka kuhisi muksuja ja heidän vanhempiaan tänään vapaapäivänä.

 Nämä ovat lauantain kohteesta, yksi kaupungin puistoista. Kauniita istutuksia.

pitkä viikonloppu alkoi

Tänäänkin oli lämmin päivä, mutta en käynyt uima-altaalla, koska läksimme jo aamuvarhaisella kohti Sherwoodin puistikkoa. Linturetkelle. Siellä olisi tietojen mukaan pitänyt näkyä myös lintu nimeltä "hooded robin", suomeksi huppusieppo, mutta eihän me sitä bongattu. Mutta monta muuta lintua nähtiin, joistakin saatiin jopa kuvia. Tässä muutama papukaija.

Mulle on selvinnyt täällä ollessa noiden papukaijojen värikkyyden tärkeys piiloutumisessa. Täällähän osa puista on aina vihreitä ja niissä on likipitäen kaikissa värikkäät kukat. Papukaijat häviävät lehvien sekaan täydellisesti!

Tuolta Sherwoodin metsästä jatkoimme junalla keskustaan ja siellä Roma Streetin

pikkupuistoon, jossa oli kauniita istutuksia, lintuja aika paljon vähemmän. Muutamia pikkuliskoja vilisteli istutusten lomassa.  Tässä alla varsinainen linssilude.