joulun odotusta palmujen katveessa

Kovasti täälläkin joulua laitellaan. Kaupat aloittivat joulukrääsän myynnin jo lokakuussa. Muutama viikko sitten Brisbanen kauppakatu Queen Street sai ensimmäiset jouluhahmonsa. Tässä yksi hahmoista tältä aamulta puoli yhdeksän maissa.

 Kuusikin on jo tuotu torille, sillä täällä on ensi perjantaina joulun avajaiset.

Tänään oli Amirah'n (huiviin pukeutunut) viimeinen tunti ja me halusimme yhteiskuvan, jossa myös opettaja (taaimmainen oven suussa) on mukana.
Tiara (letti oikealla olkapäällä) lähtee Brasiliaan lauantaiaamuna. Minulla on viimeinen tunti maanantaina ja Ngocilla (seisoo opettajan edessä) keskiviikkona. Eipä jäljelle sitten jääkään kuin korealaiset May ja Hayeon sekä John ja kuvasta puuttuva Josh.

Otin tänään kuvia myös kadun varrelta kauppareissulla. Jotkut asukkaat ovat aloittaneet kilpakoristelun. Tämän talon ympärillä oli vieri vieressä jouluvaloja ja jouluaiheisia kuvioita.

Kadun toisella puolella tyydyttiin pelkistetympään tyyliin. Pitäisi varmaan käydä pimeällä katsomassa, kumpi piha loistaa enempi.

Ja sitten vielä muutamat kukkakuvat. Tämä on iso puu täynnä näitä.

 Tämä on köynnöskasvi. Kukat ovat minun kämmentä suuremmat.

 Tämäkin on punainen puu kukassa, lehdet tulee, kun kukat kuihtuu. Monilla näistä kukinta jo ohi.

Nämä kukat ? /marjat muistuttaa pihlajanmarjoja, mutta väri on jotain ihan muuta.

 Tämä saniainen on varmaan kolme metriä korkea. Löytyy Beryl Robertsin puistosta tässä lähellä.

Opiskelun viimeinen viikko menossa

Nyt on tiistaiaamu ja minun olisi tarkoitus tänään saada toiseksi viimeinen arvioitava tehtävämonistenivaska valmiiksi. siinä on ollutkin tekemistä! Kymmenen laajaa tehtävää, joista olen saanut valmiiksi vasta puolet. Loput tehtävistä ovat  tosin sellaisia, joissa on pyydetty ensin keskustelemaan parin kanssa tai laatimaan parin kanssa jotakin, joka sitten työstetään valmiiksi itsenäisesti. Nämä tehtävät olisi saatava valmiiksi tänään.

Eilen sain viimeisen arvioitavan tehtävän opettajalta. Siinä pitää laatia opintojakso (syllabus) tavoitteineen ja kohderyhmineen, ja suunnitella sisältö viikkotasolla. Sen kimppuun käyn vasta kun olen saanut viimeisen näytetuntini suunniteltua. Tämä näytetunti on tarkoitus pitää ensi maanantaina.
Onneksi tuota opiiskeluaikaa voi venyttää sen kahdeksan viikon päälle.
Jos nyt vähän kritisoin tätä opinahjoni systeemiä, niin ehkä heidän ei kannattaisi ottaa sisään uusia opiskelijoita joka toinen viikko. Systeemistä tulee todella sekava tällä tavalla - ja sitten heillä on vielä verkko-opiskelijat, jotka tulevat pitämään näytetuntinsa "meidän ajalla",  ts. täyspäiväiset opiskelijat joutuvat venymään omista näytetunneistaan ja venyttämään omia opintojaan, kun varsinainen opetusaika menee "muiden" näytetuntien pitämiseen.
Meidän ryhmässä on kaksi miesopiskelijaa, jotka tulivat ryhmään muutama viikko sitten. Heidän kahdeksanviikkoisensa loppuisi jouluviikolla, mutta he joutuvat nyt kirimään meitä kiinni vauhdilla, sillä ryhmämme pienenee joka toinen viikko sitämukaa kun saamme tehtävämme tehtyä. Parilla viimeisellä viikolla he ovat kaksistaan jäljellä. Kenelle he sitten pitävät näytetuntinsa? Kumpikaan heistä ei ole koskaan opettanut kenellekään mitään.

Mielestäni meille annettu materiaali  (265 sivua + opettajan tunnilla jakamat lisämateriaalit) on valtavan laaja kahdeksan viikon kurssia varten; varsinkin sellaiselle henkilölle, jolle kaikki on uutta,  jolla ei ole mitään aiempaa kokemusta opettamisesta tai opettamisen teorioista ja pedagogioista. Tämän havainnon tein, kun seurasin korealaistytön ihka ensimmäistä miniopetustuntia. Opettaminen ei todellakaan ole helppoa aloittelijalle. Siinä tuli henkinen hiki tämän tytön puolesta, teki mieli mennä auttamaan ja neuvomaan, mutta sen sai tehdä vasta palautekeskustelussa. Hänen toinen tuntinsa oli jo huomattavasti parempi! Opettajamme Carmelina antaa hyviä neuvoja ja palaute on hellän tehokasta! Hän ei lyttää ketään, vaan tuo epäkohdat esille ja antaa vinkkejä, miten epäkohdista selvitään paremmin seuraavalla kerralla. Siinäpä meille jokaiselle palautteen antajalle hyvä malli!

Onneksi elämä on muutakin kuin työtä ja opiskelua. Meillä on vapaa-ajalla ollut paljon ohjelmaa sekä viikolla että viikonloppuisin. Opiskelutoverini John (aussi-englantilainen) sanoikin eilen, että meillä on joka viikonloppu enemmän toimintaa kuin hänellä koko vuoden aikana. Täällä ihmisillä on tapana kysellä, miten viikonloppu meni.
Maanatai-iltaisin olemme käyneet Sepon työkaverin Jaken kanssa triviassa Sherwoodin veteraanikerholla. Siitä kerroin ensimmäisen vierailumme jälkeen tarkemmin. Yleensä meidän ryhmä voittaa joko ekan tai vähintään kolmannen palkinnon. Joka kerta on jotain voitettu! Eilen olimme voittajia ja saimme valita palkinnon ekana: 12 kpl viinilasipaketti, joka jaettiin osallistujien kesken.

Kuntosalilla käymme joka viikko ma-ke-pe iltapäivällä tai ainakin muutamana noista päivistä, jos emme kolmea kertaa/vko. Onpa joskus käyty myös viikonloppuna, sinne kun pääsee 24/7 omalla avaimella.

Perjantai-iltana käytiin eka kertaa teatterissa. Kyseessä oli musikaali Avenue Q. Se oli nuorten teatteria, jossa pääosissa olivat nuket tyyliin Sesame Street, jos olette nähneet, tai vähän niinkuin Muppet show oli "männä vuosina". Välillä oli hankala päättää, seuraako ihmistä sen nuken vieressä laulamassa ja liikuttamassa nukkea, vaiko sen nuken naamaa ja käsiä. Teema oli hyvä ja ajankohtainenkin: Ennakkoluulot ja itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on.

Lauantaina kävimme koko päivän retkellä jo tutuksi käyneellä North Stradbroken saarella. Sää oli mitä parhain ja merivesi lämmintä. Kierrettiin taasen se sama näköalapolku kuten aiemmillakin kerroilla. Tällä kertaa nähtiin kenguruja, pieni ruskea hai (1,5 -2 m), mantarauskuja ja delfiinejä sekä tietysti kilpikonnia. Kävelyretken jälkeen käytiin meressä uimassa. Sepolla oli oma snorkkeli mukana ja hän viihtyi vedessä hieman kauemmin kuin minä, joka vaan otin vastaan valtavia aaltoja ja uin niiden mukana kohti rantaa. Sitä ei meitsi kovin kauan jaksa...
Joka kerta on myös syöty fish n'chipsit. Nam! Hyvää!

Sunnuntaina oli pilvinen päivä ja siksikin tosi otollinen sisätiloissa oleskeluun. Menimme siis Brisbanen keskustaan ja siellä Taidemuseoon. Taidemuseon kahvilassa sain parhaimman makuista kahvia pitkään aikaan. Täällä juodaan murukahvia enimmäkseen. Meilläkään ei ole muuta täällä asunnolla kuin murukahvia. Tosi harvassa paikassa kotejakaan on kahvinkeitintä. Niillä taitaa olla niitä espresso- ym keittimiä, joita Suomenkin TV:ssä mainostetaan.
Mutta Taidemuseon kokoelmat olivat varsin vaatimattomia moneen Euroopan kaupungin taidetarjontaan verrattuna.

Tämä on Taidemuseon edestä otettu kuva cityyn päin. Mietipä, jos meidänkin pajut kukkisivat näin.

Sama paikka. Tässä istumme penkillä syömässä banaania. Ihan kivat näkymät kaupungille päin, Brisbane-joki välissä.

Aboriginaalien lippu (taustalla oleva musta-kelta-punainen) on myös Autralian virallinen lippu sen meidän tunteman sinisen tähtilipun lisäksi.

pilvee pukkaa

Tiistai ja ns. vapaapäivä. Olen aamupäivän miettinyt seuraavan näytetunnin aihetta ja kielioppiteemaa. Ja totuuden nimessä, olen myös kirjaillut ristipistoja, koska en oikein etene tuon suunnittelun kanssa. Miten voikin olla niin hankalaa yrittää tehdä tuntisuunnitelmaa yksityiskohtaisesti! Siis sillai, että on miettinyt, kuinka monta minuuttia tunnista mihinkin osioon menee. Ja mitä meinaan missäkin kohdassa sanoa. Huoh! Senhän tietää sitten, kun tilanne on päällä.

Eilen olin koulussa ja pidin yhden näytetunnin. Olin tehnyt tuntisuunnitelman minuutteineen ja vähän omia vuorosanoja - eihän ne lauseet menneet lähellekään silleen, niinkuin olin suunnitelmaan kirjoittanut. Ja aika-arviotkin meni vähän miten sattuu - tunti oli kuitenkin oikean mittainen ja kaikki tuli tehtyä. :)
Nyt on enää kaksi näytetuntia jäljellä, kahtena tulevana maanantaina.

Niin että minkälaisen tunninko pidin?
Meille tulee tänne ilmaisjakelu "Brisbane today", edellisessä numerossa oli imoitus viime perjantain kierrätystapahtumasta kuningas Yrjön torilla. Siinä kerrottiin myös, että nyt vietetään kierrätysviikkoa. Brisbane on saanut "Australian kestävin kaupunki" -palkinnon jo parina vuonna peräkkäin. Mitenkähän Australian muissa kaupungeissa kierrätys ja jätehuolto toimii?

Muistatte varmaan alkuajoilta, kun kauhistelin tämän kylän kierrätysmentaliteettiä ja jätteidenkäsittelytapaa. Melko hupaisaa!

Ilmoituksessa oli myös nettiosoite, jonne eksyin ja löysin sieltä lehdistötiedotteen. Ja silloin oli mulla valmis tuntisuunnitelma! Teoriaa, miten hyvä ilmoitus ja lehdistötiedote kirjoitetaan, kierrätyssanastoa ja harjoittelua ilmoitusten ja lehdistötiedotteen kirjoittamisessa. Puhumista, lukemista, kirjoittamista; pareittain, yksin ja pienryhmissä. Voilá!
Opettajan mielestä tunti oli hyvä esimerkki autenttisen materiaalin käytöstä ja tekstipohjaisesta harjoittelusta (text-based practice). Vähän oli opettajajohtoista välillä, mutta hyvä esimerkki siitäkin tavasta...

Näin pitkällä ollaan joululiinan kirjonnassa.

Aussit on vieläkin englantilaisten kanssa samoilla linjoilla näiden vesi- ja viemärijuttujen kanssa!
Vesi sentään tulee jo yhdestä hanasta kahden sijaan. ;)

Minusta on tosi hankalaa käydä suihkussa, kun suihkua ei voi ottaa käteen. Tuota hanikkaa voi kuitenkin vähän säädellä ylös ja alas, sisemmä ja ulommaksi. Kylmälle ja kuumalle on kummallekin oma vipunsa. Saa olla tosi tarkkana säätäessä, ettei vesi ole liian kylmää tai kuumaa!

Uutisissa sanottiin aamulla, että tänne on tulossa keväthelle. Saa nähdä, mitä se käytännössä tarkoittaa.

Marraskuuta mennään jo pitkällä

Maanantai ja koulupäivä takana.
Tänään pidin oman minioppituntini: se tarkoittaa 45-60 minuutin mittaista oppituntia aiheesta englanti. Kohderyhmän ja osaamisen tason voi itse määritellä tuntia suunnitellessaan.
Minä ajattelin pistää vähän haastetta kehiin ja päätin pitää englannin oppitunnin monikulttuuriselle ryhmälle, joka ei osaa juuri ollenkaan englantia. Tämä oli heidän ensimmäinen englannin tuntinsa.

Olihan se varsin hankalaa saada luokkatoverit, joista kaksi syntyperäistä australialaista, leikkimään, etteivät osaisi englantia. Yritin saada heidät tunnelmaan sanomalla aluksi muutamat ohjeet suomeksi. Noista muutamasta suomenkielisestä lauseesta opettajamme kommentoi palautteessaan, että olisi ollut varsin hauskaa, jos olisinkin yrittänyt opettaa ryhmälle suomea, enkä englantia; hän olisi kyllä arvostanut sellaista rohkeaa ratkaisua. No, se kävi mielessä, mutta silti, täällähän opetellaan englannin opettajiksi, siksi en sitä tehnyt.

Viime viikko meni kuin siivillä: kolmena päivänä koulua ja kuntosalia, tiistai ja torstai opiskelua ja pyykin pesua ynnä muuta arkipäiväistä. Maanantaina kävimme taas siellä eräällä klubilla Sepon työkaverin, Jaken, kanssa. Tämänkertinen quiz, tietovisa, koski rugbya. Meidän pöytäseurueemme koostuu aina noista samoista Jaken työkavereista, joten heillä on tietoa hyvin laaja-alaisesti vaikka mistä aiheista. Ja olen huomannut, että siellä ollaan täysillä ja tosissaan mukana, häviäminen ei kuulu asiaan. Kaikkina niinä kertoina, kun me olemme olleet mukana, seurueemme on tullut palkintosijoille (siis 2. tai 3. sija).

Tänään on taas maanantai ja uusi tietovisa tulossa. Saa nähdä, kutsutaanko meidät mukaan vieraiksi. Se on suljettu klubi, jossa pitää olla jäsen, mutta jokainen jäsen voi tuoda mukanaan vieraita. Joka kerta isäntämme (Jake) joutuu täyttämään meistä tiedot klubin kirjoihin ja me saamme pienet pääsyliput todisteeksi siitä, että olemme oikeutettuja olemaan siellä ja ostamaan juomat ja ruoat klubihintaan. Kaikki maksaa siellä paljon vähemmän kuin kaikille avoimissa ravintoloissa tai pubeissa.
Viikonlopun olimme Byron Bayssä. Se on pieni merenrantakaupunki n. 200 kilometriä tästä etelään. Se sijaitsee toisessa osavaltiossa, joka on New South Wales. Brisbane on Queenslandin osavaltiossa. Vaikka matkaa on alle 200 kilometriä, aikaero on tuntia enemmän Byron Bayssä. Ja se taas johtuu siitä, että Queenslandin aluehallitus päätti olla vaihtamatta enää kesäaikaa; täällä on sama aika läpi vuoden, kun taas NSW vielä vaihtaa kesäaikaan lokakuussa ja takaisin talviaikaan maaliskuussa.

Menimme Byron Bayhin bussilla. Matka Brisbanesta sinne kesti kaksi tuntia, ja voin sanoa, että mentiin "melekosta haipakkaa" pitkin moottoritietä pienellä bussilla. Siihen bussiin mahtui ehkä 15 -18 matkustajaa. Yhtään istuinta ei jäänyt tyhjäksi. Matkatavarat laitettiin auton perässä kulkevaan perävaunuun, autoon sisälle ne eivät olisi mahtuneetkaan. Tullessa samalla tavalla: auto täynnä jengiä, vauhtia varmaan vähintään 110 ja bonuksena paluumatkalla satoi kaatamalla. Pikkusen välillä hirvitti. Tie oli kuitenkin varsin vilkasliikenteinen 4-kaistainen moottoritie.

Lauantai oli mitä kuumin ja aurinkoisin päivä. Me kirjauduttiin hotelliin, jätettiin matkatavarat sinne ja lähdettiin tutustumaan ympäristöön. Käveltiin meren rannalla, uitiin aalloissa ja käveltiin lisää. Seppo kuvasi lintuja ja minä bongasin simpukankuoria ja kiviä. :)

Tässä yleisnäkymä suositusta turistikohteesta.

 Seppo bongaa lintuja, taustalla musta "kormorantti".

 Tämän näköisiä ovat Byron Bayn rantakalliot, tuo valkea ei ole lunta, vaan hiekkaa.

 Papukaijat ruokailemassa rantaheinikossa. Niitä oli paljon!

Mari katselee kiviä ja simpukankuoria. Kädessä sandaalit, päällä märkä uimapuku paidan alla.

Sunnuntaina satoi ja ukkosti melkein koko päivän. Taustalla sama ranta maalta päin kuvattuna.

Yritettiin pariinkin otteeseen lähteä kävelemään luontokohteeseen majakalle, mutta joka kerta sade yltyi niin kovaksi, että oli pakko kääntyä takaisin. Kengät on vieläkin ihan märät. Mutta tässä katoksen alla oli tosi kiva pieni ruokapaikka (niitä oli siinä monta erilaista rivissä), jossa söimme herkullisen balilaisen lounaan. Curryä ja mereneläviä. Nam! Tuossa tiskin takana oli paljon erilaista syötävää, mistä sai valita mieleisensä. Hinta oli sama.