Tänään pidin oman minioppituntini: se tarkoittaa 45-60 minuutin mittaista oppituntia aiheesta englanti. Kohderyhmän ja osaamisen tason voi itse määritellä tuntia suunnitellessaan.
Minä ajattelin pistää vähän haastetta kehiin ja päätin pitää englannin oppitunnin monikulttuuriselle ryhmälle, joka ei osaa juuri ollenkaan englantia. Tämä oli heidän ensimmäinen englannin tuntinsa.
Olihan se varsin hankalaa saada luokkatoverit, joista kaksi syntyperäistä australialaista, leikkimään, etteivät osaisi englantia. Yritin saada heidät tunnelmaan sanomalla aluksi muutamat ohjeet suomeksi. Noista muutamasta suomenkielisestä lauseesta opettajamme kommentoi palautteessaan, että olisi ollut varsin hauskaa, jos olisinkin yrittänyt opettaa ryhmälle suomea, enkä englantia; hän olisi kyllä arvostanut sellaista rohkeaa ratkaisua. No, se kävi mielessä, mutta silti, täällähän opetellaan englannin opettajiksi, siksi en sitä tehnyt.
Viime viikko meni kuin siivillä: kolmena päivänä koulua ja kuntosalia, tiistai ja torstai opiskelua ja pyykin pesua ynnä muuta arkipäiväistä. Maanantaina kävimme taas siellä eräällä klubilla Sepon työkaverin, Jaken, kanssa. Tämänkertinen quiz, tietovisa, koski rugbya. Meidän pöytäseurueemme koostuu aina noista samoista Jaken työkavereista, joten heillä on tietoa hyvin laaja-alaisesti vaikka mistä aiheista. Ja olen huomannut, että siellä ollaan täysillä ja tosissaan mukana, häviäminen ei kuulu asiaan. Kaikkina niinä kertoina, kun me olemme olleet mukana, seurueemme on tullut palkintosijoille (siis 2. tai 3. sija).
Tänään on taas maanantai ja uusi tietovisa tulossa. Saa nähdä, kutsutaanko meidät mukaan vieraiksi. Se on suljettu klubi, jossa pitää olla jäsen, mutta jokainen jäsen voi tuoda mukanaan vieraita. Joka kerta isäntämme (Jake) joutuu täyttämään meistä tiedot klubin kirjoihin ja me saamme pienet pääsyliput todisteeksi siitä, että olemme oikeutettuja olemaan siellä ja ostamaan juomat ja ruoat klubihintaan. Kaikki maksaa siellä paljon vähemmän kuin kaikille avoimissa ravintoloissa tai pubeissa.
Viikonlopun olimme Byron Bayssä. Se on pieni merenrantakaupunki n. 200 kilometriä tästä etelään. Se sijaitsee toisessa osavaltiossa, joka on New South Wales. Brisbane on Queenslandin osavaltiossa. Vaikka matkaa on alle 200 kilometriä, aikaero on tuntia enemmän Byron Bayssä. Ja se taas johtuu siitä, että Queenslandin aluehallitus päätti olla vaihtamatta enää kesäaikaa; täällä on sama aika läpi vuoden, kun taas NSW vielä vaihtaa kesäaikaan lokakuussa ja takaisin talviaikaan maaliskuussa.
Menimme Byron Bayhin bussilla. Matka Brisbanesta sinne kesti kaksi tuntia, ja voin sanoa, että mentiin "melekosta haipakkaa" pitkin moottoritietä pienellä bussilla. Siihen bussiin mahtui ehkä 15 -18 matkustajaa. Yhtään istuinta ei jäänyt tyhjäksi. Matkatavarat laitettiin auton perässä kulkevaan perävaunuun, autoon sisälle ne eivät olisi mahtuneetkaan. Tullessa samalla tavalla: auto täynnä jengiä, vauhtia varmaan vähintään 110 ja bonuksena paluumatkalla satoi kaatamalla. Pikkusen välillä hirvitti. Tie oli kuitenkin varsin vilkasliikenteinen 4-kaistainen moottoritie.
Lauantai oli mitä kuumin ja aurinkoisin päivä. Me kirjauduttiin hotelliin, jätettiin matkatavarat sinne ja lähdettiin tutustumaan ympäristöön. Käveltiin meren rannalla, uitiin aalloissa ja käveltiin lisää. Seppo kuvasi lintuja ja minä bongasin simpukankuoria ja kiviä. :)
Tässä yleisnäkymä suositusta turistikohteesta.
Mari katselee kiviä ja simpukankuoria. Kädessä sandaalit, päällä märkä uimapuku paidan alla.
Sunnuntaina satoi ja ukkosti melkein koko päivän. Taustalla sama ranta maalta päin kuvattuna.
Yritettiin pariinkin otteeseen lähteä kävelemään luontokohteeseen majakalle, mutta joka kerta sade yltyi niin kovaksi, että oli pakko kääntyä takaisin. Kengät on vieläkin ihan märät. Mutta tässä katoksen alla oli tosi kiva pieni ruokapaikka (niitä oli siinä monta erilaista rivissä), jossa söimme herkullisen balilaisen lounaan. Curryä ja mereneläviä. Nam! Tuossa tiskin takana oli paljon erilaista syötävää, mistä sai valita mieleisensä. Hinta oli sama.
Vaikuttaa siltä, että siellä menee oikein mukavasti. :) Ja nyt on saatu kotipuoleen jo luntakin, niin ihana katsella välillä rantamaisemia!
VastaaPoistaSanna