kiitollisuus

Tämän päivän pohdintana on kiitollisuus. Olen miettinyt varsin syvällisiä tämän aamun jälkeen, kun tässä pari viikkoa majaillut hollantilaispariskunta muutti vuokraamaansa omakotitaloon. Eilisen päivää he siivosivat taloansa ja mies vei täältä ruokatavaroita ynnä muuta pitkin päivää. He tulivat kitenkin vielä tähän yöksi - ja syykin selvisi aamulla. Talo, jonka he vuokrasivat oli ulkoa päin mukavan näköinen, mutta siellä olikin valtavasti torakoita ja ilmeisen siivoton kämppä, kun koko päivän siivosivat tyhjää asuntoa. Täällä torakat on sellasia viisisenttisiä, ainakin.

Menin tuonne alas heidän seurakseen aamulla ja rouva sitten lopulta purskahti itkuun kertoen koko tarinan. He ovat täällä, koska heidän täällä asuva poikansa on kuolemaisillaan. Aussivaimo ja kolme lasta, josta nuorin on miehen oma, vanhemmat naisen entisiä.
He tulivat tänne ollakseen pojan luona viimeiset ajat, mies lähte kotii aiemmin, mutta nainen jää tänne loppuun asti. Monta asiaa on mennyt huonosti: molemmat saivat valtavan yskän heti tultuaan, ovat vieläkin vähän kipeitä, talo oli pettymys, pojasta on iso huoli.

Siksi olen miettinyt, että minulla on kaikki asiat todella hyvin, mutta en ehkä muista olla kiitollinen näistä hyvistä asioista. Hurjan helposti tulee naristua, että lämpötila on asteen pari liian kuuma tai kylmä, vaatteet ei istu ja vesi maistuu kloorilta. Ja mitä näitä nyt onkaan!

Nyt lähden kuntosalille! Kiitollisena, että olen terve ja mulla on kaikki asiat muutenkin hyvin.