maanantaiaamu

Mulla oli kylmä viime yönä, piti ihan laittaa pitkät kalsarit (kuntosalihousut) jalkaan. Seppo lähti eilen jo iltapäivällä tämän päivän työkohteeseen, joka on sen verran kaukana, ettei sinne aamulla olisi kerennyt ajoissa paikalle. Nukuin siis yksin pitkästä aikaa - ja palelin. :)

Olenkin varmaan joskus sanonut, ettei täällä kovin paljon panosteta eristyksiin, siksi tämäkin huone on yhtä kylmä/lämmin kuin ulkoilmakin. Päivällä tähän huoneeseen ei onneksi paista aurinko suoraan, niin ei tule liian kuuma. Se huoneisto, jossa eka yö majoituttiin oli ilmansuunniltaan juuri toisnpäin; ja siellä tunsi päivän kuumuuden, vaikka sälekaihtimet olivat koko ajan kiinni. Terassikin siinä oli eteläpuolelle, mikä täällä tarkoittaa sitä, että aurinko ei paista sinne koskaan.

Tähän voisin kertoa tarinan tuosta ensimmäisen huoneiston kämppiksestä. Diana on Rasmuksen ikäinen naisihminen, joka on asunut tuossa asunnossa reilut kolme vuotta ja oli ottanut koko huoneiston haltuun, jos niin voi sanoa.
Kun menimme sinne vuokranantajan kanssa, hän tuli unipöpperöisenä huutelemaan: "How are you?", mutta hävisi takaisin makkariinsa. No, mentiin keittiöön katselemaan, minne meidän vähäiset eväät voisimme laittaa. Jääkaappi oli tupaten täynnä kaikenlaista ruokaa, samoin kuiva-ainekaappi. Keittiön tasot olivat myös varsin täynnä kamaa. Astiakaapit sikin sokin sekaisin erikokoisia purkkeja ja astioita. Huh huh!
Löysimme toisen jääkaapin kuiva-ainekaapista, laitoimme tavaramme sinne. Muutaman tunnin päästä ne olivat ihan jäässä, kun sen kaapin termostaatti ei toiminut!

Otimme parin tunnin unet, koska olimme matkustaneet yli vuorokauden. Sillä aikaa Diana oli herännyt ja minä sitten kysyin häneltä, mitkä tavarat on hänen, joihin ei saa koskea ja mitkä yhteisiä vuokraan kuuluvia astioita ym. Vastaus oli, että periaatteessa kaikki on hänen, myös ruokatavarat.
Kysyin sitten, haittaako, jos vähän raivailen paikkoja, niin se näytti mulle kolme erilaista puhdistusainetta ja kertoi mitä paikkoja milläkin saa pestä.

Illalla kuuntelimme, kun tämä neitonen puhui poikakaverilleen Amerikkaan Skypepuhelua parin tunnin ajan. Mieluummin olisin ollut kuulematta, mutta seinät ovat ohuet ja tytöllä kuuluva ääni, myös pojan puhe kuului meille.

Aamulla Diana kysyi, olimmeko kuulleet hänen puhuvan poikaystävälleen. Vastasin myöntävästi. Hän kertoi, että tämä poika on tulossa hänen luokseen parin päivän päästä. Ja sitten seikkaperäinen selvitys, miten he olivat tavanneet ja siihen samaan hengenvetoon myös tulevaisuudensuunnitelmat. Ei olla kyllä nähty Dianaa eikä sitäkään poikaa, vaikka tästä meidän ikkunasta on näkymä juuri sinnepäin. Ikävä sanoa näin toisesta ihmisestä, mutta sillä tytöllä ei taida olla "kaikki muumit laaksossa".

Olin todella helpottunut, kun vuokranantajamme kertoi minulle aamupäivällä, että hän haluaa meidät toiseen huoneistoon, koska hän ei mielellään majoita kahta pariskuntaa samaan soluun.  Ja sitten hän näytti minulle tämän, missä nyt olemme. Olen tosi tyytyväinen.
Tässä solussa asuu vakituisena intialainen tohtori, joka menee  tuonne samalle kampukselle kuin Seppokin. Hän tutkii rehujen/kasvien antioksidantteja ja muita ravinneasioita... Maatalouspuolen tohtoreita. Kertoi hänellä olevan vaimo ja vuoden vanha lapsi kotona Intiassa.

Tuota kolmatta huonetta asustaa tällä hetkellä nuoripari (tässä solussa siis voi olla kaksi pariskuntaa yhtä aikaa), vaihtuvuus sen huoneen asukkaissa on ollut vilkasta, ovat varmaan jo viides asukki.

Tältä näytti se meidän ekan yön huone. Aurinko paistaa suoraan sisään noista ikkunoista. Tämä nykyinen on samanlainen, mutta peilikuva tästä. Ja pussilakana on erilainen. :)

Tänään on luvassa lämmin päivä. Lähden ulos. Näkemisiin.